24.4.2018

Day 2-4: Totuttelua ja tutustumista


Sunnuntai näytti hyvin nukutun yön jälkeen paremmat puolet kohteesta ja kaikki saivat lopulta huoneensa käyttöön. Treenit alkoivat verryttelyllä ja heittäjät kokeilivat kiekkorinkiä todeten sen hyväksi.

Pikajuoksijat lähtöharjoituksessaan.
Oman seikkailuhaasteensa antaa kaupungin katusuunnittelu pienineen kujineen ja samannäköisine taloineen. Kaupunki tuntui olevan lähes yhtä sekava kuin SUL:n strategia konsanaan.

Oman mausteensa sunnuntai-iltaan antoi paikallisen jalkapalloseuran kotipeli. Kävimme stadionin luona katsastamassa hulinaa, jonka 33 000 fania saivat aikaiseksi. Täytyy sanoa, että kävi hiukan kateeksi menoa, kun vertaa sitä kotimaan yleisurheilukisoihin. Tuossa meillä olisi oppimista kerrakseen.

Tappiohan kotijoukkueelle tuli ja illalla ei montaakaan hymynaamaa näkynyt katukuvassa, kun paikalliset poistuivat koteihinsa stadionilta.

Maanantaina alkoivat tositoimet pikajuoksijoiden vedoilla sekä heittäjien tekniikkaharjoituksilla. Kentällä tuntuu homma pelittävän ja kenttää hallinnoiva seura oli palkannut meitä varten töihin kentänhoitajan, jonka kanssa jutellessa selvisi, että hän on Kroatian seiväshypyn kakkosmies ennätyksellään 520.

Täällä on kivaa.Terkkuja kotiin!
Suorituspaikat ovat hyvässä kunnossa ja välineitä löytyy. Punttisali on hiukan askeettinen. Samanlaisia tulee nähtyä lähinnä Rocky- ja vankilaelokuvissa. Mutta tankoja ja painoja löytyy. Mitä sitä yleisurheilija muuta tarvitseekaan.

Tiistain aamulenkin jälkeen alkaa löytyä jo ote siitä, miten Splitissä pystyy liikkumaan eksymättä. Myös kaupunki alkaa näyttää rujon kauniilta. Ihmiset ovat olleet hyvin mukavia ja auttamishaluisia.
Heittotreenit alkavat luonnistua.

Urheiluporukka on kotiutunut ja kaupat ym. tarvittavat alkavat löytyä. Olemme jo myös päässeet vertailemaan tuotteiden hintoja ja tiedemme, mistä kaupasta mitäkin kannattaa ostaa. Elintarvikkeiden hinnat heittelevät aika paljon ja osa tuotteista on jopa kalliimpia kuin Suomessa. Jotkut tuotteet ovat taas todella paljon edullisempia kuin Härmässä.
Treenirintamalla heittäjät tekivät hyvää työtä ringissä ja tekniikka alkoi loksahdellä hiljalleen paikoilleen. Saimme maanantaina seuraakin rinkiin, kun etelänaapurista Virosta saapui kaksi moukarinheittäjää. Huulenheitto onkin ollut sujuvaa viron, suomen ja englannin sekakäytöllä.

Eli yhteenvetona voisi todeta, että arkipäivä on alkanut leirillä. Päivät soljuvat tästä eteenpäin vuorotellen treenejä ja ruokailua sekä lepoa.


Treenit alkaa muuten väsyttää!