26.4.2018

Päivä 6: ajatuksia aikuisurheilijan silmin


Ensimmäistä kertaa leirillä on mukana myös aikuisurheilijoita, kaksi heittäjää ja yksi pikajuoksija. Mikäs meille aikkareille olisikaan parempaa kuin treenata nuorten huippujen seurassa. Seura, jossa toimintaa on vauvasta vaariin, on toteutunut hienosti tälläkin leirillä. Sen minkä ehkä nopeudessa häviämme, sen kokemuksessa voitamme. Vai miten se meni...

Viikko on sisältänyt aikkareillakin paljon lajitreeniä ja lisäksi siihen sisältyvää oheistreeniä. Plus että kaiken vapaa-aikamme olemme kiertäneet Splitiä ristiin rastiin tutustuen paikkaan treenien välissä. Jos lepoa on jäänyt tunti, olemme nostaneet jalat hetkeksi seinää vasten ja siinä samalla nauttineet päiväkahvit. Viikko on siis vedetty tukka putkella todeten: aivan liian lyhyt aika.



Tänään suurimmalla osalla oli lepopäivä, jota emme suinkaan pyhittäneet sängyssä makoilulle. Suuntasimme nuorten mukana Supetariin Bracin saarelle nauttimaan sen upeista rannoista ja tietenkin auringosta. Hetki rannalla, kunnes jo suuntasimme liikkeelle rantaviivaa pitkin nauttien paikasta ja upeista maisemista.


Hieman jääpalahoitoa jaloille ja venyttelyitä heittokäsille, kunnolla ruokaa ja hyvät yöunet niin johan jaksaa taas seuraavan päivän kahden treenin rupeaman.




Viikko on ollut herätys kropalle, ehkä itsellekin. Lämpöisessä kelissä treenaaminen on täysin erilaista kuin viileässä. Vaikka nesteytyksestä täytyykin jatkuvasti huolehtia, on keho toiminut meillä aikkareilla hyvin vaikka alkuun hieman jännittikin kuinka meidän käy. Tässä vaiheessa viikkoa voi vaan todeta, kuinka hienoa oli päästä mukaan tänne nuorten kanssa.

Ensi vuonna aikkareillakin on  pidempi aika, vai mitä Valkku?