14.5.2018

Viimeisiä päiviä viedään!

Talviloman vietto Kroatiassa on oikein hyvä idea varsinkin toukokuussa, kun sää on täällä jo hyvinkin kesäinen. Talvi ja kevät ovat olleet erittäin kiireisiä, eikä tahti juuri hellittänyt etelässäkään. Täällä jatkettiin Hippokisojen ja koululaiskisojen virittelyä, Nuorten Eliittien lajivalikoiman sumplimista, aikataulun tekoa, SM-maastojen talouden pohdintaa ja neuvotteluja sekä monia muita Jana yleisurheilun päivittäisiä rutiineja. Lisäksi on neuvoteltu pm-junnuotteluista ja niiden aikataulusta sekä monesta muusta tärkeästä asiasta. Sähköposti ja Whatsapp toimivat, ja ulkomaan puhelutkin sisältyvät nykyään puhepakettiin. Helpottaa kummasti elämää, joskaan ei juurikaan lomanviettoa.

Leiriläisten elämään muljahdin ensimmäisen kolmen viikon jälkeen. Täällä kaikki oli jo uomissaan ja monen urheilijan leiri oli päättynyt jo aikaa sitten. Leiritouhuun osallistuin yhden taksin tilaamisen verran ja tulihan sitä tietysti tutustuttua harjoitteluolosuhteisiinkin. Kentällä oli aurinkoista ja tuosta syystä ihastuinkin kentälle rakennettuihin kiinteisiin aurinkokatoksiin. Meille niitä voisi tehdä myös, joskin niiden tulisi ennemminkin olla sateen kestäviä.

Heittokentällä
Urheilijoilla oli kova tsemppi päällä, joskin pientä väsymistä oli jo ilmassa. Kova treeni tekee tehtävänsä ja varmasti myös ulkomaailman paineet kasaavat taakkaa hartioille. Odottamassa kotona oli arki koeviikkoineen ja pääsykokeineen. Leirillä tehdyt ennätykset ja esimerkiksi onnistuneet viilaukset tekniikkaan toivottavasti tasaavat vähän vaakakupissa. Näin sivusta on helppo sanoa, että turhaan kukaan murehtii. Toki opiskelemaan tulee päästä, mutta koearvosanat ovat liian pientä murehdittavaksi. Eikä kukaan ole kiinnostunut vanhoista todistuksista sen jälkeen, kun opiskelupaikka on saatu.

Olin vähän naureskellut hotellin varauksille ja jatkuvalle muuttamiselle. Mutta pääsinpä siitä itsekin nauttimaan. Torstaina saadun huoneen piti vaihtua lauantaina, mutta ”Lena” ei ehtinyt siivota kun piti lähteä kotiin. Sunnuntaina kukonlaulun aikaan homma kyllä sujui ja muuttoon päästiin aamukahvin jälkeen. Hintatasoltaan hyvin edullinen hotelli voi tietysti olla ihan mitä tahansa. Varauksen tehneet olivat olleet täällä aikaisemminkin, joten tunsivat paikat. Huoneiden taso vaihtelee, kuten etelän kohteissa yleensä. Jos jokin asia on hyvin yhdessä huoneessa, toisesta se saattaa puuttua kokonaan. Esimerkkeinä voidaan mainita parveke, joka on unohdettu rakentaa. Tai valaisin, joka ei valaise. Huoneiden varustelu vaihtelee myös hyvin paljon, mutta perussetit astioita löytyvät, joskaan vessassa ei sitten ole ainoatakaan pyyhekoukkua (tai sitten kuivatusteline ei pysy kiinni seinässä) tai suihkussa hyllyä shampoolle. Pikkuvikoja tietty.

"Lenan" valtakuntaa...
Ajoittain tuntuvaan viemärinhajuunkin tottuu. Ja paljon hyvääkin täällä on. Ilmeisesti ainakin useimmissa vessoissa on upouudet, tyylikkään kaakelit. Ne on asennettu aivan viimeisen päälle. Ehkä parin vuoden sisään myös tarvittavat saumaukset tehdään. Erityisesti myös ilahduttaa paperinauha, joka koristaa vessanpyttyä siivoojan jäljitä: desinfiointi on tehty! Tässä talossa ei myöskään nuukailla wc-paperien kanssa, kuten esimerkiksi Italiassa aikanaan. Siellä piti näyttää tyhjä rulla, jos meinasit saada täydennystä. Täällä paperia on nurkassa rullatolkulla ja ”Lenan” hyvinä päivinä myös pyyhkeitä ja lakanoita saa vapaasti hakea kunkin kerroksen kaapista.

Babarin

Viehätyn kovasti ruokakaupoista ja yleensäkin sellaisista kaupoista, joissa paikalliset tekevät omia ostoksiaan. Kussakin maassa on omia erikoisuuksiaan ja kulttuuriin pääsee tutustumaan todella hyvin kauppojen ruokahyllyjä tutkimalla. Kroatiassa ruoka on pääsääntöisesti edullista. Myös ulkona syöminen voi olla todella halpaa, tietysti paikasta riippuen. Tässä muutaman päivän aikana on ehditty löytää muutama uusi ruokapaikka, joista pari lienee mainitsemisen arvoisia. Vanhasta kaupungista löytyy Babarin, joka tarjoaa upeaa ”masterchef” -tasoista ruokaa. Annos näyttää pieneltä, mutta vain näyttää! Hinnat eivät päätä huimaa suomalaisittain ajateltuna, liha oli mureaa ja loistavaa. Toinen mielenkiintoinen tuttavuus on pikaruokala Lapad Natali, joka vaikeaselkoiselta ruokalista löytää täyttäviä, edullisia ja maukkaita pika- ja lounasruoka-annoksia. Annokset tehdään hartaudella, joten kovin hätäiseen ruokailuun tämä paikka kuitenkaan ei sovi.

Lapad Natali

Ja oman työni puolesta olin kovin utelias, millainen paikan leirintäalue on. Sinne painelimme tietysti Uberilla. Jatkossa tulen tuota sovellusta käyttämään aina mahdollisuuksien mukaan, sillä auton odotusaika oli yleensä noin minuutin verran, hinta jopa alle bussihintojen ja kuskit ihan viiden tähden tyyppejä. Camping Stobrec oli kuin pienoiskylä katuineen, baareineen ja pitsapaikkoineen. Olipa alueella myös koirien oma suihkukoppi sekä koirankakkapussisysteemit roskiksineen. Loistopaikka!


Ihan surutta tästä voisi jatkaa vielä pari kolme viikkoa kaupungin tutkiskelulla. Mutta useaan paikkaan sitä on palannut, vaikkakaan sitä ei olisi ensimmäisellä visiitillä aavistanutkaan. Tämä maa alkaakin olla jo niin tuttu, että kohta on kieliopintojen paikka. 

Nähdään taas! Vidimo se opet!

Terv. Pirjo 

Ps. Kuvia leiriltä löydät Jana yleisurheilun Facesta!