Harjoittelua isoilla mestoilla ja pientä juhlaa!

Akilla riittää aina pientä puuhaa.

Päivät alkavat mennä omalla painolla eteenpäin
ja tuntuu, että ilta tulee koko ajan nopeammin
vastaan.

Harjoittelu koostuu kolmen päivän harjoittelujaksosta sekä niiden jälkeisestä lepopäivästä.

Urheilijoiden lepopäivä tarkoittaa Akille täyttä työpäivää, kun hierontoja on jonossa viimeisen treenin jälkeen.

Aikuisurheilijat toivat tullessaan heittopaikalle lisää analysoitavaa ja keskustelua.

Matkalla Poljud stadionille.

Anu ja Pete muljahtivat rytmiin hyvin viime vuoden kokemuksella. Inkan ja Ollin viikon mittainen leiri jäi kuulemma auttamattomasti liian lyhkäiseksi, ja ensi vuoden pitempi leiri siintää jo riihimäkeläisillä silmissä.

Myös nuorempiin urheilijoihin saatiin vahvistuksia, kun Juho ja Tilda saapuivat leirille.

Paikallisella kentällä valmistaudutaan Kroatian koulujen mestaruuskisoihin ja kenttää remontoidaan koko ajan.

Keskiviikkona jouduimme tai siis pääsimme ratamaalausten tieltä pois

Paikalle päästiin

viereiselle Poljud-stadionille.

Poljud rakennettiin vuonna1979 ja 34 000 henkeä vetävä stadion on palvellut esimerkiksi 1990 yleisurheilun EM-kisoja ja viimeisin iso kisa oli 2010 maanosien välinen kisa.

Tämän jälkeen stadionilla on pelattu jalkapalloa ja pidetty konsertteja. Ratojen pinta onkin todella kulunut. 

Pahempaa olen nähnyt vain Liinalammen kentällä.

Puitteet on komeet!

Torstaina juhlittiin etukäteen Emman 

syntymäpäiviä. Likkojen kämpällä oli juhlan 

kunniaksi leivottu kakku ja valmennuskin sai 

kutsun kekkereille. Kakun perunajauhot oli tuotattetu ihan kotimaasta saakka.

Reissu kouluttaa hyvin urheilijoita arkiaskareiden teossa. Nopeasti tulee selväksi, kuka on tehnyt kotona ruokaa tai siivonnut. Mutta täällä tuohon hommaan kaikki osallistuvat ja oppivat.

Kelpaa  liikkuvuutta treenata!

Lauantaina tuli sitten ensimmäisillä leiriläisillä leiri päätökseen, kun Emma ja Laura sekä Juvoset poistuivat aamusta kohti kotimaata.

Me muut vielä jatketaan urheilueloa Kroatian 

auringon alla!

Emman synttärikemut.

Tekniikkaa,tekniikkaa!

Polvi nousee!

Vapun jälkeen päästiin tekniikan hiomiseen.

Hyppääjillä se tarkoitti valmistavaa harjoitusta, hyppyharjoitusta sekä askelmerkkijuoksuja. Iikka osoitti heti, että pituushyppy on kuin pyörällä ajo ja teki hyvän tekniikkaharjoituksen yhdeksän kuukauden hyppäämättömyyden jälkeen. Muut saivat hyviä ideoita hyppäämiseen ja kasalla käytiinkin ilahduttavan paljon tekniikkakeskustelua.

Vauhtiin!

Ainoa, mikä tekniikkaa vie eteenpäin, on urheilijan oma oivaltaminen.

Juoksijat aloittivat telinelähdöillä, jonka jälkeisinä päivinä oli erilaiset kiihdytykset ja vedot vuorossa.

Myötätuulien avustamana vedot näyttivät rennon helpoilta ja teknisesti hyviltä.

Heittäjistä Nilla on ainoa tällä hetkellä, joka tekee tekniikkaa, Sannin vielä rauhoittaessa paikkojaan kuntoon. 

Nillan niin sanotun pitkien heittojen harjoitus sujui 

Ja lentoon!

todella mallikkaasti, sillä kiekot tippuivat koko 

ajan ennätyksen tuntumaan tai sen yli.

Sunnuntaina saimme rinkiin seuraa, 

kun aikuisheittäjämme Olli ja Inka saapuivat 

vahvistamaan heittotiimiä.

Akin mietelause

” Usein paras on se,

joka tekee fiksuimmin eikä eniten”

Jaksaa jaksaa!

Illat ovat sujuneet Akin liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoitteiden parissa. Paljon on myös käyty urheilijoiden kanssa keskustelua 

ravinnosta ja sen saannista. 

Akin toimenkuvaan kuuluu myös ruokapäiväkirjojen analysointi ja niiden pohjalta ohjeistus urheilijoille. 

(Onneksi ei valmentajalle 😊)

Lopuksi onnittelut kotiin ja  naapurikuntaan. 

Sillä viikonloppuna on käynnissä kaksi paikkakunnille tärkeää tapahtumaa. 

Janakkalassa Janakkalan Janan järjestää historiansa ensimmäiset SM-maastot ja Hämeenlinnassa 

Akin verryttelyä.

HPK taisteli itsensä jääkiekon mestaruuteen.

Kanta-Hämeessä osataan sykähdyttää urheilussa!

Välähdyksiä kentällä ja taivaalla!

Nilla pääsi jo tekniikkaharjoitusten makuun.

Fyssarillamme Akilla riittää hommia.

Suomalaisten perinteinen vappuillallinen käynnissä.

Lepopäivänä Marjan-kukkula on valloitettu!

Treenit on saatu alkuun tosissaan, ja jo leirin alkupuolella pääsimme tekemään voimapuolella rinnalle vedossa useita ennätyksiä. Myös loikkaharjoitus sujui oikein mallikkaasti.

Nilla pääsi jo kokeilemaan kentän ringin pitävyyttä. Sanni vielä passaili Akin ohjelmoidessa hänelle harjoituksia.

Kelit heittivät vähän häränpyllyä muutaman päivän paisteen jälkeen. Maanantaiyönä heräsimme todella kovaan ukonilmaan ja sen jälkeen aurinko on pysytellyt murjottaen pilven takana.

Kohteessa!

Taksissa on hauska matkustaa!

Perjantaina sitten pääsimme vihdoin odotettuun reissuun ja Norwegianin nokka lensi vajaassa kolmessa tunnissa meidät Adrianmeren rannalle Splitiin. Majoittautuminenkin meni ilman sen kummempia ihmettelyjä, joten porukka saatiin kohteeseen onnistuneesti.

Ensimmäiset päivät ottimme treenin puolesta todella hitaalla startilla. Näihin päiviin kuului Akin vetämää liikkuvuutta, hiukan juoksemista ja punttia. Varsinainen tekninen tekeminen alkaa vasta myöhemmin.

Kenttä näkyvissä.

Split ei ollut muuttunut vuodessa mihinkään. Urheilukentällä henkilökunta otti vastaan meidät iloisesti ja kaikki tuntuu toimivan hyvin.

Tästä on hyvä aloittaa hitaasti arki ja treenit!

Iikan näyte liskokävelystä.

Akilla riittää hommia heti alusta saakka.

Jälleen kutsuu Kroatia.

Toisille Kroatia merkitsee luonnonkauniita maisemia rantoineen ja kirkkaine vesineen. Lomailua, retkeilyä ja uusien paikkojen tutkimista.

Mutta osalle ihmisistä, joita kutsutaan yleisurheilijoiksi sama sana merkitsee: hikeä, harjoittelua, itsensä likoon laittamista, palautumista ja nukkumista.

Joukko janalaisia lukeutuu jälleen jälkimäiseen kategoriaan, ja suuntaa huomenna perjantaina koneen nokan kohti Splitin tuttua urheilukenttää.

Urheilijavahvuus on yksitoista urheilijaa. Valmennuspäällikön eli minun lisäkseni paikalla on Aki Panula, joka vastaa lihashuollosta.
Leiristä tulee ennätyspitkä, sillä pisimpään Kroatiassa olevat janalaiset astelevat Suomen mantuja vasta 24.5.

Tervetuloa seuraamaan janalaisten elämää Kroatiassa!